Jumpassa juhla-aika
Taas on tullut se aika vuodesta kun, lasten kovin odottama HVolin-kevät esitys pidetään. Meillä kaikki kolme tyttöä on mukana esityksessä myös minä pääsen lavalle. Isommat tytöt ovat kahdessa esityksessä, minä nuorimmaisen kanssa yhdessä. Kaikki neljä olemme siis Perheliikunta ryhmässä josta jo aiemmin kirjoittelinkin. Isoin on mukana cheerleading porukassa ja keskimmäinen pyörii myös alkeisvalmennuksessa. Onneksi eivät ole aivan peräkkäiset esitykset niin jää aikaa vaihtaa esiintymisasut takana. Siellä takahuoneessa onkin aikamoinen meno kun satapäinen lapsilauma ja seassa aikuiset koittavat saada kaikki oikeaan aikaan lavalla ja sieltä pois. Hauskaa se on mutta, tietyille ihmiselle ei ole täysin selvää että, kyseessä on lasten tapahtuma ja siellä kuluu olla hauskaa. Ei kukaan välitä vaikka kaikki ei menisi aivan suunnitelman mukaisesti. Eli löysin rantein…
kenraaliharjoitukset
Perjantai iltana meillä oli näytöksen kenraalit. Onneksi ihana vaimo oli hoitanut minulle lapset sinne valmiiksi esiintymisasut päällä. Itse sain tulla suoraan töistä paikalle ns. valmiiseen pöytään. Homma kun alkaa jo kello 17.00 perjantai iltana ja paikalla pitää olla 16.45 viimeistään. Työssä käyvällä aika aikainen. Itse olisin ehtinyt ajoissa paikalle mutta… Meidän vanhin neiti soitti vähän ennen kun olin peli paikoilla että, hänen kengät jäi kotiin. Auton nokka eri suuntaan ja äkkiä kotoa hakemaan kenkiä. Ehdin silti lähes ajoissa paikalle. Kiitos, lyhyiden etäisyyksien.
Tavan mukaan kaikki toiminta oli taas hieman myöhässä, joten aikaa olisi ollut enemmänkin. Kun alkuun päästiin, ensin harjoiteltiin loppu kiitoksia muutamaan kertaan. Että jokainen tietää mistä tullaan ja mihin kohdin. Lava tulee aivan täyteen esiintyjiä lopuksi. Siitä ja parista muusta jutusta kun selvittiin niin, vuorossa olikin esitykset. Meidän perhe esiintyi jo toisena, se oli nopeasti hoidettu alta pois. Isommille nopea vaatteiden vaihto ja seuraavia esityksiä harjoitteleen. Me pienimmän kanssa jäimme ihailemaan muiden esityksiä ja syömään eväitä jotka meille oli kotona annettu mukaan. Pääsi myös isommat katselemaan esityksiä. Tämähän oli ainoa kerta kun näitä päästään katsomaan. Esitysten aikaan me olemme siellä kuuluisassa hermo kammiossa eli lämpiössä.
Lauantai jännitystä ilmassa…
Aamulla oli läpi meno harjoitus, johon ei pienimpien tarvinnut osallistu. Meiltä isommat menivät käymään siellä. Itse toimin kuljettajan roolissa. Sieltä nopeasti kotiin syömään ja valmistautumaan varsinaisiin esityksiin. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, vaimo tuli auttamaan tyttöjen hiuksien ja meikkien kanssa. Joka itselleni oli suuri helpotus koska meikki ei kuulu omiin vahvuuksiin. Hiukset vielä menisikin. Mutta kyllä vaimo vaan senkin osaa paremmin. Näin saatiin tytöt kauniiksi esityksiä varten. Paljon ei ehditty odotella kun oltiin jo vuorossa. Meidän perheliikunta avasi tämä vuoden juhlan. Esitys oli nopeasti ohi. Hienosti meni koko meidän porukalta.
Esityksen jälkeen nopeasti takaisin pukeutumistiloihin ja isommat nopeasti vaihtamaan vaatteita seuraavia esityksiä varten. Meidän sakilta se menikin jo rutiinilla ja tytöt oli todella nopeasti seuraavat esiintymisasut päällä. Muutenkin meillä homma toimi loistavasti. Oli takahuoneeseen varattu evästä ja piirtely välineitä, joten aika meni melko nopeasti. Sitten päästiin loppu kiitoksiin, yleisölle käden nostot ja seuran oma tanssi. Verhot kiinni ja kohti pukkareita jossa olikin meitä ruusuja odottamassa. Sunnuntai noudatteli melko pitkästi samaa kaavaa. Erona oli että tällä kertaa vaimo oli katsomassa ja hiukset oli laitetuttu etukäteen. Kaikki meni taas loistavasti. Lasten riemu ja iloisuus näissä tapahtumissa on kaikkein parasta. Varsinkin pienemmät osaavat nauttia kun saavat esiintyä ja eivät vielä koe paineita mitä sitten isommissa rupeaa esiintymään.
