Palmusunnuntai

Taas on se aika vuodesta, mitä meillä lapset ovat kovasti odottaneet. Pääsee virpomaan. Moni näkee sen vain karkin kerjäämisenä ja varmasti osalle se onkin sitä. Meillä ja monella muulla varmasti asia on myös niin että, virpominen ja valmistelut ennen sitä ovat kohokohtia. Lähdetään yhdessä ulos etsimään pajun oksia. Tulee ulkoiltua luonnossa ja samalla voidaan nähdä eri kasveja ja eläimiä. Toinen erittäin mieluinen juttuhan on näiden vitsojen koristeleminen perheen kanssa yhdessä. Siihen voi kaikki osallistua, niin pienet kuin hieman isommatkin. Vitsoja tulee jos jonkin näköisiä ja kokoisia, vähän niin kuin tekijöitäkin on. Perinteisesti meillä lapsilla aina kova miettiminen miksi pukeudutaan. Noita olisi se perinteinen, mutta ei se aina ole kivaa olla noita. Tänä vuonna meillä lapset halusivat olla pääsiäispupuja. Äiti ja isosisko sitten vaan kasvomaskeja tekemään. Hyväthän niistä tietenkin tuli. Taitaa molemmilla olla kokemusta kasvomaalauksista enemmmän kuin tarpeeksi. Vuosia ovat kasvomaalauksia eri tilaisuuksissa tehneet, synttäreillä ja vapaaehtoistyössä.

Kun oksat ja asut oli saatu valmiiksi, niin voitiin lähteä käymään virpomassa. Tässä maailman tilanteessa emme voineet käydä kuin muutamalla sukulaisella ja lähinaapurilla. Isomummolle on aina mentävä, tärkeää hänelle nähdä lapsenlapsenlapsiaan. Virpominen tehtiin raikkaassa ukoilmassa. Onhan se todella outoa, että tuttujakin tarvii ns. varoa tälläisena aikana. Lapset olivat todella iloisia, kun saivat virpoa ja palkaksi tuli myös hieman herkkuja. Kierroksen jälkeen kelpasikin sitten käydä herkkujen kimppuun.

Kuinkas monen muun Palmusunnuntain perinteisiin kuuluu virvonta?

Tänä vuonna teimme meidän terassille noutopisteen, jätä vitsa ja ota palkka. Vaimo kävi pikaisesti terassin somistamassa virpojia varten. Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille!