Pienen ihmisen suuri askel

Pienen ihmisen suuri askel

Ollaan isojen asioiden äärellä kun koulutaival alkaa pienellä lapsella. Meidän lapsista nyt kolmas pääsee siihen vaiheeseen. Meille aikuisille se on jo tuttua kauraa, mutta tämä pieni ihmisen alku on aika kummissaan mihin sitä ollaan menossa. Meillä koulua on odotettu jo samasta päivästä kun eskari loppui. Heti samana päivänä oli kysymys että montako viikkoa vielä koulun alkuun… Siitä pikku hiljaa edettiin siihen että ruvettiin puhumaan montako päivää on. Eilen illalla olikin sitten totinen paikka kun todettiin että huomenna aamulla sinä olet koululainen. Isosisko auttoi illalla koulurepun pakkaamisessa. Kummitäti oli ostanut toiveiden mukaisesti neidille Fjällräven kånken repun ja violetti piti olla väri. Saattaa reppu toivo johtua juurikin isosiskosta koska hän on samanlaista kantanut jo monet vuodet kouluun. Äiti oli vielä käynyt hakemassa hiukan reppuun täytettä oli kynäpenaali, kynät ja pyyhekumit. Saattoi mennä hyvin mielin nukkumaan.

Aamun touhut

Tänään sitten vihdoinkin oli se päivä kun pääsi sinne kouluun, vaikka nyt taisi hiukan jännitys ottaa niskalenkkiä. Eskarissa neidille oli aamuisin vaikeuksia herätä, tai vaikka ei vaikea herätä niin, aamutoimet oli usein turhan rauhallisia. Silti vielä tänään aamulla kaikki meni hienosti, vaatteet oli jo illalla katsottu valmiiksi ja heti kun silmät aukesi niin vaatteet suorastaan lensi päälle. Aamupuuroa taisi jännityksestä johtuen jäädä osin syömättä. Mutta hienosti silti selvittiin kaikista aamutoimista ja saatiin myös isommat saateltua koulumatkalle. Pikkusisko lähti mukaan viemään kouluun. Sieltä pikkuneiti pääsi itse lähtemään kohti päiväkotia. Tänään aamulla oli melkoinen muutos päivä meillä. Neidin tosiaan alkoi koulu, pikkusisko meni ensi kertaa yksin päiväkotiin. Viime vuonna sai mennä vielä isosiskon kanssa. Poika meillä aloitti lukion, ainoa joka jatkoi samalla kaavalla oli meidän vanhin tyttö joka jatkoi yläasteella siirtyi vain seiskalta kasille.

Koulunpihalla

Koulunpiha oli täyttynyt vanhemmista jotka toivat pieni ekaluokkalaisia aloittamaan koulutaivaltaan. Varmasti monessa muussakin perheessä oli pientä jännitystä havaittavissa. Osalla varmasti oli ensimmäinen lapsi joka koulutaipaleensa aloitti. Jolloin se varmasti myös vanhemmille oli erityinen jännittävä päivä. Hienoa oli se että ainakin meidän lapsen eskarista todella moni tuli samaan kouluun ja samalle luokalle, joten heti kun pihaan päästiin nähtiin tuttuja ja lapset jo lähtivät painamaan pitkin koulun pihaan. Hyvin rennoissa tunnelmissa. Pihassa oli hieno tunnelma kun vanhemmat jutteli mukavia keskenään ja lapset paineli siellä täällä. Vaihtaen kesä kuulumisia. Mutta kyllä kellonsoitto jähmetti koko pienen porukan siihen pihaan. Ruvettiin katselen ympärille että miten nyt kuuluu toimia. Sieltä sitten opettajat saapuivat ja rupesivat ohjeistamaan lapsia. Jonoihin, siinä oli paljon jäykkää suolapatsasta rivissä. Kai se iski todellisuus siinä vaiheessa kun huomasi että nyt se on menoa. Vielä nopeat moikat, opettajan ohjeiden kuuntelu ja kauniisti jonossa kohti koulun sisätiloja. Sieltä vanhemmat lähtivät valumaan kohti autojaan. Itse voimme vaimon kanssa nuoremman vielä poikkeuksellisesti yhdessä päiväkotiin. Sitten jäätiin odottamaan että pääsee hakemaan neidin koulusta ja saa kuulla miten miten oli ensimmäinen päivä mennyt.

Koulun jälkeisiä tunnelmia…

Koulusta selvitty

Niin se vain koulupäivä tuli päätökseen. Hymyssä suin sitä tultiin koulun ovesta ulos. Aapisen olivat lapset saaneet, vaikka olivat kai olleet hukassa ja niitä oli yhdessä etsitty ja viimein oli löydetty. Pari välituntiakin oli ollut ja syömässä oli käyty. Erikoisia nykyään koulupäivät, samoin eskari ja päiväkoti, kun siellä ei tehdä mitään. Lapselta kun kysyy mitä teitte sama vastaus aina ei mitään.Vielä kertoi että myös huomenna haluaa mennä. Nyt tapahtui sellainen kasvu että huomenna pitää jo päästä itse pyörällä ja saada tulla kaverin kanssa yhdessä pois koulusta. Niin se vain pieni neiti kasvaa isoksi tytöksi. Kävimme yhdessä hakemassa pikkusiskon päiväkodista ja päästiin moikkaamaan vanhoja hoitajia päiväkotiin jossa neiti viime vuonna eskaria kävi. Kotona piti heti päästä hypistelemään uutta aapista. Toivotaan että into säilyy. Nyt se kesti 2min sitten tavarat jäi pitkin terassin pöytää.

Uuden aapisen parissa

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Eli loppu tulema kaikki oli mennyt varsin mallikkaasti. Kuten olettaa saattaa. Onneksi ei vielä ekana päivänä iskenyt tylsyys ja ei kiinnosta vaihe koska se ehtii varmasti vielä 9 vuoden aikana tulemaan monta kertaa. Nyt vaan toivotaan onnea ja menestystä meidän neidon koulutielle.

Pidätkö tästä sivusta - Jaa se muillekkin

Vastaa