Vihdoinkin…
Pitkä odotus päättyi kun, kunto parani sen verran, että pääsi koiran kanssa käveleen reiluksi tunniksi kauniiseen ulkoilmaan. Vauhti ei päätä huimannut ja mistään urheilusta ei oikein muuten voi puhua mutta pitkän sairastelun jälkeen tämäkin maleksiminen tuntui kropassa. Mutta JES tästä on hyvä jatkaa. 
Mutta kuitenkin yli tunti ulkoilua ja keskisyke oli melkokorkea siihen nähden mikä oli vauhti. Kunhan tämä kalori laskuri pitää paikkaansa niin aika polttavaa tämä kävely on. Saa sitä läskiä palamaan ehkä jopa paremmin kuin rajulla repimisellä.
Kaikista parasta tässä kuitenkin on että pääsi kauniiseen kevät aurinkoon ulkoilemaan niin mieli lepää. Lapsella oli syntymäpäivät torstaina. Perjantai ja lauantai on mennyt niitä juhliessa ja vielä huominenkin menee vielä siinä.
